Pian on kaks kuukautta siitä kun jouduin sairaalaan. Täällä ollaan edelleen ja eristyksessä. Ai miksikö?

No mä kerron.

Pari kuukautta sitten jalka tulehtui sisältä luuhun asti. Se amputoitiin. Makasin ensin traumasairaalassa Hesassa muutaman viikon jonka jälkeen mut siirrettiin tänne kotikunnan terveyskeskuksen vuodeosastolle.

Eristyksessä sen tähden, että Hesassa samassa huoneessa sattui olemaan sekopäinen narkkari jolla kaikkien muiden tautien lisäksi huomattiin olevan MRSA, eli kaikkein vaikein sairaalabakteerimuoto jolla on resistenssi lähes kaikkiin antibiootteihin. Me muut saatiin sitten siitä tietää lääkäriltä vasta sen jälkeen kun se tyttö oltiin siirretty pakkohoitoon toisaalle sekopäisyytensä takia.

Nyt oon sitten kohta kuukauden päivät istunu, maannu, nukkunu, syöny ja käyny asioillani pöntöllä tässä pienessä loukussa jossa on kaiken lisäksi kalterit ja turvalukko ikkunassa. Monille onkin tullut mieleen varmasti paeta, niin mullekin.

Päivän lause tulee tällä kertaa arvon presidentiltämme Tarja Haloselta, koska hän on oivaltanut asian joka auttaisi monien ihmisten sielunmaisemaa avautumaan. Harmi vaan että hänenkään mielipiteitä ei ole tämän asian suhteen arvostettu juurikaan.

"Modernit ja luovat ihmiset kasvavat taidekasvatuksen kautta".