Oon tänään alottanut kokeeksi gluteenittoman ruokavalion, aamulla käytiin ottamassa verikokeita autoimmuunisairauksien tutkimiseksi koska niitä on suvussa ja mulle on saattanut pöllähtää niitä oikein useampi. Alkaa myöskin näyttää siltä että tää mun hiustenlähtö olis pälvikaljuutta ja siihenhän ei ole minkään valtakunnan hoitoa.

Nyt kun oon tämän päivän syönyt gluteenitonta leipää ja aamulla jätin puuron väliin, vatsa on ollut rauhallisempi. Viime päivät mulla on ollut vatsa ihan sekaisin ja joka ruokailun jälkeen on juostava vessaan, tänään ei ole ollut sitä ongelmaa (kiviäkin tietty kiinnostaa). Jopa kasvot on rauhallisemmat, ei punota läheskään yhtä paljon! Jospa mulla onkin (iho)keliakia?

Tänään on ollut todella paskamainen päivä, Yks oli taas jotenkin inhottavalla tuulella, ei se varmaan aina sitä tarkoita mutta sen suusta kaikki tulee ulos jotenkin ilkeästi, tai sitten tarkoittaa... Olen tässä päivänä muutamana huhuillut sitä että mulla olis nyt ne liitteet sitä asuntohakemusta varten, mutta tänään se sitten tuli ja tokaisi jotenkin todella töykeästi että "Sun täytyy siis OIKEESTI nyt alkaa hoitaa näitä asioita!" Mitä fucking asioita, kuin niitä joita mä nyt tässä olen hoidellut?! Se tekee asioista jotenkin hankalampia kun ne onkaan ja aiheuttaa ihan turhaa stressiä. Välillä asioilla on kiire ja toisilla asioilla taas ei ole, vaikka kaikki liittyy yhteen. Hoidin ittelleni myöskin ihan kasvotusten sossuajan parissa minuutissa ja siitä se jaksoi jauhaa että sun täytyy nyt hoitaa tämä asia ja tuo asia ja sulla on nyt todella paljon asioita hoidettavana. Pari pientä juttua jotka selviää juttelemalla... Suosittelisin kyllä alan vaihtoa tuolla mentaliteetilla. Omahoitajakin sanoi että ihan tuttua kun sanoin että mulla hajoo sen kanssa pää.

Lääkäri tuli jutustelemaan ja sanoi että täällä menee ainakin kesäkuuhun. Masennuin aika totaalisesti tästä tiedosta, kun ajattelin että mitä virkaa mun on täällä olla sitten kun mulla on lupa muuttaa sinne asuntoon. Proteesikin on kuulemma väliaikainen, että ensin sen kanssa totutellaan kävelemään ja sitten tulee ne varsinaiset proteesit. Itkeä vollotin niin että naama turpos ja silmät oli kuin sianv*tut. Ainahan se aurinko ei voi sinne risukasaankaan paistaa ja tänään onkin satanut koko päivän ja mieli on ollut sen mukanen.