Huomenna lauantaina koittaa ensimmäisen kerran vapaus kahteen kuukauteen.

Tiedossa on ajanviettoa vanhempien luona poikaystävän kanssa.

Näen vihdoin rakkaat rasavillit kissanikin, mahtavatkohan muistaa mamia enää vai onkohan pito ollut mummolassa niin hyvää, ettei enää pois haluakaan!

Saan varmaan ulos astuessani jonkinlaisen raikasilmakohtauksen, luulen että täällä huoneessa jossa mua vankina pidetään on hometta, koska iho oireilee ja nenä on jatkuvasti tukossa. Aika paradoksaalista, olen sairaalahoidossa tervehtymässä ja saan oireita homeesta.

Tämän päivän lause on vanha tuttu sanonta "Odotan kuin hullu puuroa".