VIHDOINKIN!

Kahden kuukauden ulostautumiskielto on täten purettu tänään ja saan vapaasti liikkua minne tahdon. Kävinkin jo tossa vähän pyörimässä ja bongasin ison kirjahyllyn. Käteen tarttui: Kaari Utrio Uhritulet, Irja Kilpeläinen Ajatuksia yksinäisyydestä ja Kun ilo läikkyy, Sanoja onnesta.

Täällä vuodeosastolla oon saanut taas kirjakärpäsen pureman, kun eipä täällä ole ollut paljoa muuta tekemistä. Jospa se jatkuisi sittenkin kun täältä joskus kotiudun!

Proteesimestari tulee huomenna puoli yhdeltä ja mä toivon että me voitais alottaa tuppihoito, koska tää koko homma on nyt viivästynyt sen MRSA-altistuseristyksen takia.

Mut varmaan huomenna siirretään kuntoutusosastolle jonne mä kuuluisinkin mutta vuodeosastolle laitettiin just altistuksen vuoksi. Ehkä ainoana asiana jään kaipaamaan ihan omaa rauhaa vaikka se välillä tuntuikin raskaalta, mutta viihdyn itsekseni. Toisaalta taas sellaisessa huoneessa jossa on muitakin, on paljon enemmän elämää. Jospa vaikka se paljon puhuttu nukkuminenkin vähenisi niin ei tarttisi hoitajien siitä mua muistuttaa!

 

Joku meistä on jäänyt yksin, jätetty yksin, jättäytynyt yksin.

Jollekin meistä avattiin ovi, avautui ovi, tai hän itse mursi sen auki yhteyteen muiden kanssa.

Joku meistä valitsi yksinäisyyden, uskaltautui siinä yhä syvemmälle, löysi sieltä ilon, turvan ja vapauden.

Joku meistä- ei, vaan jokin meissä- sinussa ja minussa.

-Irja Kilpeläinen-