Sanotaan, että ihmiselle suodaan vain sen verran huolta ja murhetta kuin se jaksaa kantaa. Olen miettinyt tässä elämäni varrella, että taidan olla aikamoinen muskelipakkaus koska olen mielestäni jo saanut enemmänkin kuin olisin koskaan jaksanut. Ehkäpä kaikki se taakka sitten vahvistaa, joka tarkoittaa siis loogisesti ajateltuna sitä että taakka kasvaa koko ajan?

Jouduin siis taas eristykseen, en omasta syystä vaan osastolla olevan miehen syystä jolla yhtäkkiä yllättäin todettiinkin MRSA. Tyyppi on ollut täällä ainakin yhtä kauan kuin minä ja ehtinyt hinkkaamaan itseään sekä naisten että miesten vessoissa. Nyt sitten koko osasto on altistunut ja sellaiset joilla haavahoitoja, ovat suljettuina huoneisiinsa.

Toinen asia joka meni myöskin pieleen, oli se että asuntoon johon piti muuttaa nyt viime viikon perjantaina, urakoitsijat olivat saaneet aikaan vesivahingon ja kuivatuksessa saattaa kulua jopa kaksi kuukautta riippuen vesivahingon laajuudesta. Että se siitäkin ilon aiheesta että sain vastarempatun uuteen iskuun laitetun asunnon. Mun kohdallani tuntuu aina käyvän tosiaan niin, että jos saankin kuulla joitain hyviä uutisia, seuraa perässä paskaakin paskempia uutisia jotka musertaa ilouutiset allensa alta aikayksikön.

Täällä sitä siis taas ollaan, 4 seinän sisällä ilman ilmastointia kun ulkona lämpötila hipoo +30. Kesäkuun alkuun on vielä pari viikkoa aikaa, sitten alan jo kyselemään josko täältä pääsisi lähtemään sillä jalan haavahoitoja ei ole tarpeellista ikuisuuksia jatkaa, hoitajakin sanoi että se alkaa näyttää siltä ettei siihen tarvitsisi laittaa enää mitään fällyjä.

Lääkäri ei ole sitä jalkaa taas pitkään aikaan tullut katsomaan ja viime viikolla tuli hätääntyneenä suu vaahdossa kyselemään etten kai aio lähteä täksi kahdeksi viikoksi kun MRSA testien tulokset valmistuu, pois täältä. Hänen mielestään protetisointi menisi pieleen koska en osaa proteesia vielä käyttää.

Ensinnäkin; lääkäri ei ole kertaakaan ollut paikalla kun olen proteesilla kävellyt. Hän ei ole nähnyt miten hyvin tai huonosti kävely sujuu. Sitäpaitsi miten muutoin proteesia voisi osata käyttää kuin kävelyyn? Toisekseen; en ole niin typerä että laittaisin tästä nyt jalan päälle ja lähtisin livohkaan ja käyttäisin proteesia 24/7 kun lupa on kävellä sillä päivittäin n. 15-20 minuuttia.

Kolmanneksi; se oli hoitajan idea lähteä täältä 2 viikoksi kotilomalle.

Joskus tuntuu että lääkärit ajattelevat potilaan olevan täysin aivoton, ajattelematon lihakimpale joka ei osaa käyttää omaa arviointikykyään mihinkään. Ainoastaan heillä on se oikea käsitys kaikesta, he ovat kaikkitietäviä vaikkeivät ole edes paikalla katsomassa kun asioita tapahtuu. Silti kykenevät antamaan diagnoosia tai neuvoa lonkalta heittämällä.