Noniin. Tämä mun yksityisyyden vaaliminen on nyt sitten mennyt siihen, että mun aamupalat ja kahvit ja kaikki unohdetaan, koska joku on sanonut laitoshuoltajalle "Riikan huoneeseen ei saa mennä, sitä ei saa häiritä."

Siis voi helvetti sentään! Jos osastonhoitaja on itekseen päättänyt että mun annetaan nukkua hieman pidempään aamulla, niin se ei tarkoita sitä että nyt mua pitää pokkuroida eikä tänne huoneeseen uskalleta enää tulla ollenkaan.

En mä mikään prinsessa ole ja tämä on herran jestas sentään SAIRAALA! Siellä ne hoitajat nyt keskenään jauhaa musta paskaa näköjään muulle henkilökunnalle ja mulle vinoillaan kun nousen vihdoin ylös. Mulla ei ole ohjelmassa koko päivänä muuta kuin n. 1 tunti fysioterapiaa päivässä yleensä iltapäivisin, onko se niin paha jos nukunkin vähän pidempään. Olen hoitajille aika helppo nakki, koska mua ei tarvitse edes millään tasolla enää hoitaa. 

Olen helvetin kyllästynyt tällaiseen, että mitenkään päin ei asiat toimi. Ja kaikki alkoi siitä kun valitin että yksi laitoshuoltaja pitää aamulla hirvittävää meteliä siivotessaan ja kolistellessaan mun sänkyä. Nyt siivoojat varovasti kurkkii ovenraosta että saako tulla ja saako siivota, saako tehdä sitä ja tätä. Hoitajat ei käy täällä huoneessa ollenkaan, muutoin kuin tuomassa lääkkeitä, mut on aikalailla jätetty oman onneni nojaan. Joko täällä ravataan koko ajan hengittämässä niskaan tai sitten ei ollenkaan, ei löydetä millään sitä kultaista keskitietä. Ja musta on tehty ylimielinen mukavuudenhaluinen prinsessa. Kiitti letuista.