Helsingin Sanomat 14.6 2010 Jouni Tikkanen kirjoittaa:

Varvasta vihloo, ja olkapäätä kivistää. Ensimmäisenä ei tule mieleen, että kipu voisi olla korvien välissä. Siellä kokemuksemme kivusta kuitenkin syntyy.

Jos lääkäri on ajan tasalla, hän kysyy kipuja valittavalta potilaalta kivun sijainnin ja voimakkuuden lisäksi sitä, millainen tämän mieliala on ollut. Lisäksi hän voi kysyä, herättääkö kipu pelkoja.

Uusien tutkimusten mukaan tunteilla on suuri merkitys kipukokemuksessa."Kipuun vaikuttavat kudosvaurion lisäksi ihmisen psyyke ja sosiaalinen ympäristö", Työterveyslaitoksen erikoistutkija Helena Miranda sanoo.

Miranda kertoo tutkija Ilkka Martikaisen havainneen, että matala mieliala herkistää kivulle. Hyvä mieli taas nostaa kipukynnystä. Onkin vaikea sanoa, kuinka suuren osan kivusta aiheuttaa sen alkuperäinen, fyysinen syy.

Kipukokemus syntyy tavallisimmin niin, että jokin ärsyttää esimerkiksi ihon hermopäätteitä. "Kun iholle tulee tarpeeksi kuuma tai terävä esine, kipureseptorit heräävät. Ne toimittavat viestin selkäytimen kautta aivoihin jossa monet eri aivoalueet aktivoituvat yhtäaikaa. Tämä aivoaktivaatio synnyttää kipukokemuksen", tutkija ja lääkäri Nuutti Vartiainen selittää.

Kun kivun taustalla on selvä fyysinen vaurio, kipu on hyvä varoitusmerkki. Se kertoo, että juuri nyt ei kannata rehkiä. Ja jos kivun syy on tiedossa, sitä on myös usein helppo hoitaa.

Aina tilanne ei kuitenkaan ole näin selkeä. Jotkin keskushermoston sairaudet voivat aiheuttaa kivuntunteen ilman selvää ulkoista syytä. "Ihmisillä on paljon kroonisia kipuja joissa keskushermoston hermosäikeet välittävät kipusignaalia, vaikka mitään varsinaista vauriota ei ole tai alkuperäinen kudosvaurio on jo korjaantunut. Tällainen kipu ei ole enää varoitussignaali, vaan itse sairaus", Vartiainen sanoo.

Juuri tällaisia, hyvin vaikeasti hoidettavia hermokipupotilaita Vartiainen tutki väitöskirjassaan, joka tarkastettiin viime syksynä Helsingin yliopistossa. Vartiainen havaitsi, että pitkäaikainen kipu jättää aivokuorelle arpia. "Voidaan siis ajatella, että kipu on korvien välissä, mutta eri tavalla kuin sanonnalla on alunperin tarkoitettu", Vartiainen sanoo.

Hermokivuista kärsiviä potilaita voi huojentaa tieto siitä, etteivät heidän vaivansa ole nykykäsityksen mukaan luulosairautta. Vartiaisen tutkimat potilaat kärsivät hyvin raskaista kivuista, ja monilla heistä oli suuri riski joutua työkyvyttömyyseläkkeelle.Kuitenkin myös lievemmillä kivuilla on valtava kansantaloudellinen merkitys. Miranda kertoo, että Kelan tilaston mukaan Suomen työikäiset viettivät vuonna 2008 miljoona sairauspäivää pelkästään selkäkipujen takia.

Mistä tällainen kipuilu oikein johtuu? Liikunnan puutetta tai työergonomiaa Työterveyslaitoksen Helena Miranda ei syyttäisi,: Pohjoismaissa harrastetaan paljon liikuntaa ja fyysisiä työolojakin on paranneltu.

Työ koetaan kuitenkin henkisesti entistä kuormittavammaksi. Stressi aiheuttaa lihasjännitystä. Kun sitä kestää pitkään, kipukokemus pahenee. Stressi myös vaikuttaa hormoneihin ja aineenvaihduntaan ja voi sitä kautta herkistää kivuille.

Sairausloma ei aina ole Mirandan mielestä parasta kivunhoitoa. Ainakin monen tavanomaisista selkäkivuista kärsivän kannattaisi palata nykyistä nopeammin töihin. Tutkimusten mukaan se ei aiheuta lisävammoja. Mieliala saattaa kuitenkin pysyä korkeammalla kuin kotona sairastaessa. Pitkään sairauslomalla olleilla kipupotilailla on huono ennuste. "Harva pystyy palaamaan töihin vuoden poissaolon jälkeen, kynnys on korkealla.Työtä pitäisi tilapäisesti muokata niin, että siinä pärjää kivun kanssa." Miranda sanoo. "Työ voi olla terveyttä edistävää - niin hassulta kuin se kuulostaakin".

Eli siis töihin vaan vaikka selkäkivuissa niin että kivun kanssa pärjää.

Miksi nykypäivänä pitäisi pärjätä kivun kanssa, kun siihen on myös helpotusta saatavilla? Kipujen kanssa työskentely heikentää työtehoa, joka johtaa siihen että loppujen lopuksi sille saikulle on kuitenkin jäätävä kun pomokin jo alkaa katsomaan että sen verran työt kärsii. Se on tämä suoritusyhteiskunta, että teet töitä vaikka kuinka sattuisi.