Tänään veli tuli hakemaan mut ja käytiin katselemassa yhellä kirpparilla mitä sieltä löytyy ja löytyihän sieltä. Lasinen ruokailupöytä ja neljä tuolia yhteensä 30 euroa. Ei paha.

Rakas mussukka veljeni maksoi ostokset mun puolesta samantien! Ihana, en vaihtaisi pois, vaikka lievää katkeruutta podenkin siitä että muutaman vuoden iässä mätkäs mua koulussa tekemälläni niskatyynyllä päähän. Musta silmähän siitä tuli. (Hehheh!)

Hän kertoi suurenmoisia juttuja joita en paljastane vielä. En kehtoo. Nyt jäi vaan se epäselväksi että miten kamat sieltä kirpparilta saataisiin pois, mutta kirpparilta mun luo on niin lyhyt matka että suvun raavaat miehet saavat vaikka käsin kantaa ne sieltä jos ei muuta.

Pätijä kun puhui taas vähän mitä sattuu. Hän väitti että kirppari sulkeutuu heinäkuussa, mutta eipäs sulkeudu vaan on auki koko kesän mutta  kuljettajamiehet jäävät jo nyt lomalle. Höh.

Nyt on metsästettävä sit vielä sohva, sohvapöytä, jokunen hylly ja lamppuja. Kaikkea muuta mulla alkaa olemaankin jo vaikka hurumykke et nyt joutuu kyllä alkaa sanomaan tänks bat nou tänks. En ois kyllä ehkä näinä päivinä kuvitellut että ihmiset auttaa ja asuntoon saadaan talkootyöllä kaikki tarvittava. Mahtavaa.

Nojatuolin saan vielä fyssalta, se kai menee autossakin. Ehkä. Kunhan vaan löytyy tarpeeksi iso auto kaikille kamoille. Niillekin jotka ovat Möllikän hallussa. Ehkä avokin kaveri saattaisi auttaa pakettiautonsa kanssa jos lupaan maksaa bensat. Jookopliis?

Sit olisi hoidettava se sänky sieltä Sotkasta ja nyt kun puhuin Möllikän kanssa puhelimessa tuli puhetta siitä, ettei niillä välttämättä ole sitä sänkyä heti jos ne joutuu sen suuren kilometrimäärän päästä, ihan naapurista varastosta noutamaan. Parikin viikkoa ehkä joutuu odottamaan. Toivottavasti ei, sillä missään muualla en enää haluaisi öitäni viettää kuin oman kodin rauhassa. Tollasistakin asioista vois olla maininta jossain edes pienellä printillä, että tavaraa ei ehkä olekaan siellä heti saatavilla.

Ylihuomenna on hyvin kiirus päivä, toivottavasti hermot ei petä ja selviän kaikesta kunnialla, sen jälkeen voi keskittyä pelkästään siihen miten se kämppä saadaan siihen malliin että siellä pystyy asumaan.