Päivän fiilis on ollut todella väsynyt. Tekisi mieli vain maata ja olla, ei jaksa mitään.

Kyllä huomaan väsyväni nopeammin kuin ennen ja myöskin ahdistuvani uusista asioista, niinkuin siitä avustajasta. Eilen oli ensimmäinen tapaaminen ja vaikka se menikin hyvin,  ahdistelin sitä koska en edelleenkään koe tarvitsevani sitä. Mutta vähän väkisin se nyt kunnan puolesta mulle tungettiin. Onneksi nainen on ihan mukava ja sen kanssa tulee juttuun. En kyllä tosin näe itseäni uskoutumassa sille henkisellä tasolla niinkuin vammaispalvelun työntekijä ehdotti, että avustaja on myös henkisenä tukena.

Loppuviikosta luvattiin taas hirmuhelteitä, toivoisin syksyn pian tulevan, näin pitkään jatkuva kuumuus lääkkeisiin yhdistettynä on tehnyt olosta todella vetelän.

Kyllä mä nautin sitten talvella kun on raikasta ja viileää.