Eli Tallinnaan. Hassua että suoraa tietä (vettä) Tallinnaan on Helsingistä n. 90 kilsaa.

Lähden tänään ystäväisen kanssa sinne, kun pyysi. Mennään viimeisellä laivalla joka lähtee 22.00. S menee neljän koiran kanssa näyttelyyn ja mun tehtävä on ojennella koiria kentän laidalta,haha! S saa juosta kentällä kun mä kulutan takapuolta. Käydään sen jälkeen jossain naminamiraflassa syömässä, veljelle pitää tuoda parkaloronkeloa.

Luin eräällä sivulla erään kuntoilevan lyhyen miehen blogia jossa hän kirjoitti jostain tyypistä joka oli painollaan rikkonut Wii Fit laitteen keskeltä kahtia. Kuulemma riitti siskon kanssa puhuttavaa automatkalla. Mä en oikeen oo vielä sisäistänyt mikä siinä on, että siitä lihavuudesta riittää nurisemista. Mistä se on kenenkään normaalipainoisen tai laihan kohdalla pois, jos lihava kuolee  elämäntapaansa, kun ne normaalipainoiset ja laihat kuolee johonkin muuhun?

Mua ällöttää kauheesti kaikenmaailman kolisevat luukasat, mutta en mä sitä jaksa toitottaa suureen ääneen joka paikassa kuinka ne mua ällöttää, koska ne ei vaikuta mun elämään millään tasolla. Miksi lihavia saa yleisesti vainota ja haukkua, mutta laihoja ei? Miksi laihan epäterveellisesti elävän elämä on jotenkin arvokkaampaa kuin lihavan epäterveellisesti elävän?

Jotenki välillä tuntuu että laihat ja sellaiset jotka tarkkailee jatkuvasti pakonomaisesti syömisiään ja sitä miten paljon missäkin on kaloreita, on jollain tasolla kateellisia ylipainoisille siitä että ne voi elää onnellista elämää nauttien ruuasta. Mistä muusta moinen haukkuminen ja parjaaminen voi johtua?

Oon tuolla samaisella sivustolla huomannut, kuinka paljon siellä on hyväkroppaisia miehiä jotka kehuu nimenomaan ylipainoisia naisia joissa on muotoja. Ne ei uskalla tehdä sitä julkisesti, mutta tuolla sivustolla se on sallitumpaa kun ei tartte näyttää kasvojaan. Tosin suurin osa miehistä "tykkää" ihan millasista naisista tahansa kunhan lettu leviää.

Mitens mä päädyin nyt taas vaahtoamaan lihavuuden ihanuudesta, kun mun piti kertoilla et mä pääsen reissuilemaan? Oi voi, aivot solmussa.

Ostin eilen Arskalle ja Ellille uuden lelun, sellaisen joka kiinnitetään tonne ovenkarmiin ylös, sinne minne menee mistelinoksakin, haha! Yllättäen Elli ei ole siitä kovin moksiskaan mutta Arska tykkää siitä vaikka yleensä se on niin cool, et miehethän ei leiki.

Se on niin hassu. Mut niin on Ellikin, niinku näkyy!