Elämä on ihan auki. Kaikki ovet avoinna elämään, jos yltiöpositiivisesti aletaan ajattelemaan. Mietiskelen tässä että mitä sitä alkais ens vuonna opiskelemaan ja tulipa mieleeni että ompelija vois olla aika hyvä vaihtoehto. Siinä saa istua ja on mulla ihan ok perustaidot, kun sitä nykyään joka alalla tarvii vaikka peruskoulutukseen menee, että osaa jo suurinpiirtein kaiken.

Siinä vois istuskella suuremman osan ajasta ettei jalka rasitu suotta ja vois olla tuottelias. Mulle on kauheen tärkeetä se että mä pääsen tekemään käsilläni ja luomaan asioita.

Nyt on alkanu vähän helpottaa noi kakslahkeisajatukset, vaikka prosessoinkin exän jättämiä jälkiä edelleen ja vähän dissaan sen uutta tyttöystävää. Mut se on semmosta, tää on mun tapa päästä asiasta yli. Kovaa vauhtia oon pääsemässäkin, eikä mulla nyt oo hirveesti tarvetta etsiä kissojen ja koirien kanssa joka kiveä kääntäen uutta murheenkryyniä elämään.

Silmät toki pidän auki ja piuhat pitkänä. Koitan tällä kertaa ottaa elämään sellaisen miehen jolla ei ole jotakin itsetunto-ongelmia jotka hankaloittaa suhdetta toiseen ihmiseen.