JEE! Huomenna lähdetään ystävän kanssa Ruotsinristeilylle.

Samalla kertaa masentaa ja on niin perhosia vatsassa-fiilis, että ihan naurattaa. Masentavaa siksi, koska ajattelen jatkuvasti että mulla ei olisi tähänkään risteilyyn oikeastaan varaa, koska saan sen alle 500 euroa kuussa.

Sinänsä suhteellisen ihmeellinen dilemma, että tuohon rahaan pitäisi sisältyä harrastusmenot, viihdykkeet sun muut. Kuitenkin menit sitten vain vaikka leffaan, syömään tms., niin rahaa palaa aivan tolkuttomia määriä, vaikket tekisikään juuri mitään. Ihmisen on kuitenkin pakko syödä ja käydä joskus edes jossain että mielenterveys säilyisi, mitä se sellainen elämä on ettei koskaan pääse mihinkään virkistäytymään? Toisaalta, sairaanahan ei kai kuuluisikaan pitää hauskaa.

Imurikin olisi ihan pakkohankinta kun on noi kissat, mutta alle 100 euron et juurikaan hyvää imuria löydä. Ja siihen ei saa avustusta, saatika sitten pesukoneeseen vain siksi että pesutupa on tossa vastapäätä (jonne mun pitää kiivetä). Niin ja sitten pitäisi ruokkia itsensä ja kissat loppukuuksi. Huoh... Ei paljoa lohduta tieto, että ruuan hinta nousee taas vuodenvaihteessa.

Mutta KÄÄK. Mua jännittää aivan tolkuttomasti, en ole pariin vuoteen käynyt juuri missään viihtyilemässä ja mieli tekee aivan sikana sit tietysti tanssimaan. Oon täällä kotona salaa danssannut välillä siivoskellessani Voicea kuunnellen, että saan vähän varmuutta proteesin kanssa. Pitää olla ottamatta liikaa drinksuja ettei jalka petä!