Kauheesti sattuu ja tapahtuu yhtäkkiä kaikkia onnettomuuksia ja muita fyysisiä tai henkisiä kiputiloja läheisille ja muille. Onko tää nyt sitten esimakua siitä maailmaa kohtaavasta muutoksesta 2012, ken tietää. Maailman loppuun ja tuhoutumiseen en usko, mutta jonkinlaiseen mullistavaan uuteen järjestykseen ja asetelmaan kyllä.

Leikkauspäivä lähenee ja multa on kyselty että jännäänkö mä sitä. En jännää, haluan sen vaan nyt mahdollisimman pian pois alta. Eihän sitä tietysti voi koskaan tietää mitä siinä leikkauspöydällä tapahtuu, jännäri iskee päälle viimeistään siinä vaiheessa kun posket ja aivot kihelmöi nukutusaineen vaikutuksesta sekunnin sadasosan ennen tajun lähtemistä kankaalle.

Muutenkin Töölö on aika jännittävä sairaala, kun koskaan ei tiedä saako huonetoveriksi tuolia viskovan narkkarin jolla paljastuu olleen MRSA ja joudun taas kuukaudeksi varastohuoneesta potilashuoneeksi muokattuun koppiin jossa on kalterit ikkunassa, vai kenties Alzheimeria sairastavan vanhan rouvan joka luulee mua veljekseen ja kauhuissaan repii mun jalasta sidoksia irti huutaen tuskissaan että mitä mulle on tehty. Kai se on jotain sellaista potilaiden vireystason ylläpitoa ja jännityksen tuomista elämään, kun muutenhan sitä vaan makaa ku lahna siinä sängyssä.

Leikkauskaan ei ole 100% varmuudella perjantaina vaikka virallisesti sen kuuluisi olla niin, koska edellisen kerran se peruttiin 4-5 kertaa. Siitä olis saanu hyvän farssin jonnekin komediateatteriin; potilas odottaa leikkaukseen pääsyä ja ilosuin lääkäri ilmoittaa että leikkaus on tänään. Noin 5 minuutin päästä sisään astelee vakavamielinen toinen lääkäri joka kertookin ettei leikkausta tehdä. Tämä toistetaan siis n. 2 kertaa päivässä muutaman päivän välein. Tragikoominen näytelmä on valmis.

Huomenna se kuntoutuskokous sitten ja tällä hetkellä mulla on sellanen fiilis että I don't give a rats ass. Puoli tuntia varmaan maksimissaan kestää ja mun pitää sitä varten matkata junalla, kun he ois voineet järkätä sen tapaamisen myös tähän lähempään terkkariin. Luulis että tollasetkin ois sitten kunnan puolesta maksettu kun joutuu tulevaisuuden kuulemista varten matkaamaan heidän luokseen. Toisaalta pitää yrittää pitää mieli avoimena ja puhua asioista niinkuin ne on, enää en jaksa kaunistella ja hymyillä asioita jos ei siltä tunnu.