Kotiuduin jo tiistaina, ihanaa että visiitti oli tällä kertaa näin lyhyt. Jalka on tosi siistin näkönen eikä sitä tarttenu lyhentää mihinkää suuntaan. 2 viikon päästä poistetaa tikit ja aletaa suunnittelee uutta proteesia, tai siis holkkia ja alotetaan silikonituppihoidot. Jos nyt sais sen skottiruutukuosin, grr...

Sain lekurinlausunnon siitä kuntoutuspalaverista ja se sama dokumentti meni mun omalääkärille. Siellä puhuttiin elämänhallintaongelmista ja siitä että mun olo on kohentunu kesästä lääkityksen ja psykon kanssa käytyjen keskustelujen myötä.

NO TOTTA VITUSSA se sen hetkinen olotila on kohentunu ku oon päässy puolen vuoden sairaalassaolon jälkeen kotiin ja liikkumaan normaalisti, mutta ne asiat jotka johti amputaatioon, on edelleen ne samat jotka on käsittelemättä.

No sitten siellä luki, että potilas ei ole  omasta mielestään valmis ammatilliseen kuntotukseen, että Kelaan on laitettava kuntoutustukihakemus. Anteeksi nyt mutta voi helvetin kuustoista sentään!

KUNTOUTUSpalaverissa kun oltiin, otin puheeksi, että haluaisin saada KUNTOUTUStukea varten B-lausunnon jotta pääsen ammatilliseen kuntoutukseen kokeilemaan siipiäni, että mikä mulle tässä tilanteessa sopii ja mitä se on mitä voin tehdä ja miten, että en ole valmis alkuvuodesta hakeutumaan työkkäriin varsinaisia töitä varten, niin kun he kehotti.  Mun pyyntöni sitten tyrmättiin sanomalla että koska sä voit jo niin hyvin ja proteesin kanssa kävely sujuu hyvin, niin kuntoutustukihakemus ei tule menemään läpi.

Ihan oikeesti, mikä vittu tässä mättää? Missä on menty mielipiteissä ristiin ja miksi on näin hirveet kommunikaatio-ongelmat, kun palaverissa mulle sanotaan yhtä ja papereihin kirjotetaan toista!

Kerroin tän kaiken Töölön sossulle ja sekin sanoi että on sossun tehtävä ottaa mulle selvää erilaisista kuntoutumismahdollisuuksista ja käydä niitä mun kanssa läpi, ohjata ja opastaa. Mutta ei, täällä mulle vaan sanotaan että ota ite selvää.

Fyssallakin loksahti siellä suu auki, että eihän nää asiat voi näin mennä ku mua pitäs auttaa ja opastaa oikeille jäljille ottamaan asioista selvää, ku tää on mullekin ihan uusi tilanne, enkä mä millää voi tietää kuinka kauan mulla menee, ennenkuin oon siinä vaiheessa että voin johonkin työkokeiluun mukaan lähteä.

Omalääkäri lähetti mulle bipolaaritestin, masennustestin ja ahdistuneisuushäiriötestin, ihan mukava ele ja jollain tapaa osottaa että sillä on kiinnostus näitä mun masennusasioitakin kohtaan, toisin kuin eräillä.

Ulos ei oo pyörätuolilla asiaa tälläsillä ilmoilla joten oon sit vaa neulonu ja kattonu telkkaria ja lukenu.