Mä kekkasin eilen että teen currybanaanipossua ja ootin tätä päivää ku kuuta nousevaa. Ruoka on jo mennyt parempiin suihin ja  voi vitsit että oli hyvää! Eikä täällä oo kukaan muu syömässä sitä, voin syödä sitä vielä huomennakin. Nam! Kyllä se hyvä ruoka vaan nostaa hymyn huulille, etenkin tälläselle kulinaristille joka nauttii ruuasta kaikilla aisteilla. Ja sehän näkyy. Mutta jostain täytyy saada nauttia.

Tänään ei oo silmiä painanu niin paljon ku eilen, mikä lie ollut. Viime yönä heräilin 15 minuutin välein ku lumet tippu katolta ja mun takapiha on nyt ihan kauheen näkönen, lunta olis kaulaan asti jos tuolla seisois.  Varmaan vielä keskikesälläki on kauhee kasa tuolla. Mut eipä oikeestaan haittais koska kuulemma luvassa on jopa edellistä kesää kuumempi ja kosteempi kesä. Vois sit siel lumikasassa aina viilentää höyryävää takapuolta. Kuumuudesta höyryävää siis.

Ens viikon alussa meen proteesipajalle ja sitten lähtee taas rullaamaan jalka-asiat. Jos hyvin käy, oon taas piakkoin jalkeilla ja menossa. Hieman valoisampaa arkea edessä, vaikka nyt rassaakin noi pääasiat. Huomenna olis psykolle aika, hoitajalle siis, mutta viimeksikin siellä oli ramppi tungettu täyteen lunta ni oli tosi vaikee päästä sinne, soitan sille aamulla ja sanon että ajaa tänne mun luo tai sitte peruutetaan aika tai puhutaan se 45 minuuttia vaikka puhelimessa. Ei me viimeksikään muuta tehty ku etsitty sitä psykiatria, tuskin huominen on siitä kovin poikkeavaa.

Oiskohan nyt kahvihetki Emmerdalen kanssa ja sitten vois kattoa Salkkarit ja alkaa vähän pelaamaan.