Alotan sen terveellisemmän elämän, tänään ei pysty eikä kykene. Eikä halua.

               

Sain tänään ison tukun testejä psykiatriselta poliklinikalta kun lekuri laitto sinne lähetteen ja mua ahdistaa jo pelkkiin Kyllä tai Ei kohtiin vastailu, koska mun tilanne ei oo musta eikä valkonen vaan harmaa. Tossa toivottomuuskyselyssä jankutetaan koko ajan siitä että miltä tulevaisuus näyttää, eri sanamuodoin. En pysty vastaamaan sellasiin Kyllä tai Ei, koska mä en tiedä.

                

 

Mulla ei oo minkään valtakunnan aavistuksia miltä mun tulevaisuus näyttää, eikä oo juuri koskaan ollu. Tässä on joutunu tosissaan miettimään sitä mitä mä elämältä haluan vaikka en oo sitä koskaan ennen elämässäni tehnyt. Oon aina vaan kulkenu elämää eteenpäin päivä kerrallaan reppu ja reissumies-tyyliin, emmä oo osannu suunnitella tai haaveilla ja nyt vasta alan tajuamaan että se taitaa yhteiskunnan virallisten tahojen mielestä väärä tai huono tapa elää. Entäs jos ei vaan ole haaveita ja unelmia? Miksi se on niin huono asia? Stressittömämpää mun mielestä on se, ettei aseta itelleen tavoitteita tai unelmia jotka voi sitten särkyä ellei oo todellisia rahkeita toteuttaa niitä.

Kai muhun on vaikuttanut sekin kun synnynnäisen sairauden takia pienenä juoksi paljon sairaalassa ja keskittyi vaan siihen, että ei oo asettanut elämässään itelleen mitään kunnianhimosia unelmia ja haaveita eikä multa koskaan oo sellasia vaadittukaan, kun on pikkusesta asti tuntunu siltä että ne asiat ei oo mua varten. Varsinkin kun itsetuntokin tallattiin jokapäiväisellä koulukiusaamisella koko peruskoulun ajan.

Nyt sitten kun joka puolelta kysellään tulevaisuudesta niin mä vastaan joka kerta että mä en tiedä. Kun mä en tosiaan tiedä, mä en näe tulevaisuuteen kun en oo sinne koskaan katsellut, oon ottanu elämän päivä kerrallaan sellasena ku se on tullu ja nyt yhtäkkiä mun pitäiski muuttaa ajatusmaailmaani. Se on tosi vaikeeta. Pitää kai puhua sitten siellä vastaanotolla näistä asioista, etten mä tosiaan osaa sanoa.

Tänään mua on taas väsyttäny koko päivän, istun tässä pyörätuolissa päivästä toiseen ja ulkona näyttää tosi surkeelta. Ei oo kai ihan paras päivä.