Onpa ällöttävää kun kuuntelee tota sateen ropinaa. Kesällä se on kivaa, mutta ei talvella. Olis nyt tullu sitte vaikka lisää lunta ja pakkasta, siinäs luistelee ja murjoo liukkailla lonkkiaan sitte kaikki tyypit jotka lumesta valittaa. Onks tää nyt sit parempi?

Heräsin joskus puoli kymmenen maissa ja luulin oikeesti nukkuneeni jonneki kahteen, kolmeen ku oli niin pimeetä. Pakkaspäivinä on ihanaa ku lumi heijastaa valoa mutta tää loskapaska on ihan älytöntä. Koko päivän on väsyttänykin varmaan just siks ku ollu niin pimeetä ja tossa viiden aikaan sanoin kaverillekin et tuntuu ku kello ois paljon enemmän, pitkä päivä.

Mulla taitaa olla taas se aika kuusta lähellä kun mietin koko ajan mitä laittaisin suuhun, ruuan suhteen siis. Söinki ruuan jo kahen maissa ja äsken paistoin lettuja. Ei ihan tätä mallia pitäs noi ruokailutottumukset olla ku istuu vaan pyörätuolissa, mutta minkäs teet kun ainoo aktiviteetti on rullata sohvalta jääkaapille ja liikuttaa kättä alas lauselle ja ylös suuhun.

On ruvennu ihmetyttämään ku oon nähny nyt tosi usein unta eksästä, erosta on nyt puoli vuotta. Kai toi amputaatio oli niin päällimmäisenä ajatuksissa etten juurikaan ajatellu eroa sillai käsittelykannalta, kun ei se ero oikeen tuntunu silloin kovasti ees hetkauttavan. Nyt sitte ku mieli on normaalimpi, jalka-asiat ei niin pyöri mielessä niin on alitajunnalla aikaa alkaa käsitellä muita asioita. Inhottaa vaan, että sit se ihminen jää mieleen pyörimään ku siit on nähny unta. Mutta onhan nääki läpi käytävä jotta voi mielen päästää uusille apajille sitten jos siltä alkaa tuntua.

Nukuttais ihan kauheesti, kahvi on loppu, mut kuka hullu nyt tähän aikaan käy nukkumaan?