Uusi vuosi alkoi sillä, että posotin nukkuen läpi uudenvuodenyön. Aamulla huomasin että Elli oli aivan säikkynä mutta Arska ei ollu moksiskaan. Sit kissat riehu niin paljon että läppäri lensi kaaressa ja mokkula meni hajalle... Nyt on kuitenki uus mokkula ja parempi mieli. Oon tässä ruvennu ajattelemaan että pitäs saada "uus" läppäri, tää alkaa olla niin entinen.

Kai noi mielilalalääkkeet ja annostuksen nosto puolella on vaikuttanu silleen että mua väsyttää ihan koko ajan, flunssalla varmaan on  kans oma osansa siihen.

Mä oon tässä jonkun aikaa lueskellu yhen nettitutun päivityksiä ja pinna alkaa palamaan niin lujaa että kohta varmaan poistan koko tyypin. Oon tähän mennessä yrittäny sivuuttaa sen rutkutukset niin pienistä asioista joista se on tehnyt itelleen maailman isoimpia, mutta en oo voinut olla huomioimatta. Oma vika tietysti ku niitä aina lueskelen ja sit alkaa sappi kiehumaan. Sit oon yrittäny kiltisti sanoa, että tsemppiä ja niin edelleen.

Tänään sitte meni hermo.Alko tuntuu siltä että se kilpailee jotenki elämänsä surkeuden kanssa, kun oon kertonut mun koettelemuksista  mutta ei se tajunnut mun pointtia siitä että joillain voi mennä vielä pahemmin, kun sillä tuntuu olevan maailman suurin ongelma se ettei sillä ole miestä ja siitä se sitten jaksaa rutista päivästä toiseen. Tai jos sillä on tulossa flunssa niin koko vuosi on pilalla, johan tätä vuottakin ollaan tosiaan pari päivää eletty.

Tottakai ne omat ongelmat tuntuu itelle aina isoimmilta mutta mua niin korpee, kun kokeilis hetken elää mun saappaissa niin huomais ettei se oma elämä ookaan niin kamalaa. Joku toinen vois tietty ajatella että mitä mäkin valitan ja niin edelleen, näin se vaan menee tämä elämä.