Pitkästä aikaa näin tosi todentuntuisen unen, johtuu varmaan ihan siitä että ei oo virikkeitä hereillä ollessa niin sitten alitajunta pyörii ylikierroksilla.

Ensin unessa oli jonkulainen poltergeist-ilmiö, kanankoivet lenteli kattoon, sitten huomasin että ajattelemalla kovasti ja huutamalla käskyjä, sain tavaroita liikuteltua. Veli pyysi mua mukaansa katsomaan Papillon-elokuvaa ja yhtäkkiä mä olin itse John Steinbeckin (siis sen kirjailijan) leffassa. Siinä pakoiltiin jotain outoja hahmoja jotka tullessaan tappoi tai pahoinpiteli, ellei kasvoilla ollut tyhjä tunteeton katse luotuna alaspäin. Olin jonkun porukan mukana ja jossain vaiheessa en ihan ehtinyt muuttaa tunnetilaani katatoniseksi, kun nämä hahmot tulivat ja sitten he tekivät jotain jalalleni ja aloin linkuttaa sitä. Seurueeni mies käski mut reppuselkäänsä ja niin me edettiin ja sain kasvoilleni tarpeeksi tunteettoman ilmeen.

Jossakin kohtaa nämä oudot hahmot kaivoivat jonkun silmän ulos lusikalla ja mulla oli katse maassa kun se silmä kopsahti mun päähän. Katoin itteäni peilistä ja mulla oli suupielet alaspäin ja valkoiset silmät.

Jostain syystä näen painajaismaisia unia silloin, kun peitto on livahtanut pois mun päältä.