Hmm.. Muistan hämärästi pienenä katsoneeni Dingon esiintymistä telkkarista posket punaisina. Lähinnä Neumannia, haha! Siitä kai on jääny päähän sittemmin ilmaantunut viehätys glam-rokkareihin...

           

Ala-asteella muhun iski sitten New Kids On The Block enkä varmaankaan ollut yksin. Muistan Lastenlinanssa ollessani esittäneeni toisen tyttöpotilaan kanssa Nyykkäreiden videoita katsellen niiden koreografioita. Voi elämä... Joe oli mun ehdoton lemppari.

                                                        

Jaaaa, sitten tuli tietty Take That ja Mark Owen. Mulla oli seinät täynnä julisteita, tapettiseinät ja kiinnitys teipillä, tai nuppineuloilla... Kerran äitiliini sai sitten pienet raivarit jäljistä tapetissa ja repi suurimman osan julisteista. Sinne meni paljon rahaa ja sydän pieni särkyi, voi voi hehheh! Ihan syystä se suuttumus tosin tietysti oli, aika rumaa jälkeä ne teipit ja nuppineulat tapettiin jätti.

                

Yläasteella Take Thatin hajottua ja muutenkin, aloin kiinnostumaan Tehosekoittimesta ja voi himpulanvimpulat miten seottiin tyttöjen kanssa Nummelan Nuorisotalolla vuonna 1994, kun Teharit siellä esiintyi. Juostiin keikan jälkeen hakemaan ujoina nimmarit. Tehosekoitin on pysynyt mun ehdottomana rakkautena näihin päiviin asti joten vois kai todeta että se oli se mun ensimmäinen rakkaus, koska se pysyy aina sydämessä. Muistan mä sit kasiluokalla kyllä olleeni ihastunut yhteen Jukka-Pekkaan meidän koulusta, pitkätukkaiseen hoppariin jonka koulukuvatarranki mä pyysin kikatellen.

                                                 

Voi niitä aikoja...