Reilun kuukauden mittainen koneettomuus on täten ohi. WUHUU ja JIPII! Ostaa päräytin huuto.netistä pöytäkoneen ja putkinäytön, ah mitä nostalgiaa. Tämä on kummiski parempi näin, jotenkin kuitenkin luotan näihin pöytämalleihin pitkäkestosempina ku läppäreihin. Kun en muuta ku nettisurffailuun tätä tartte niin tää passaa vallan mainiosti.

Tässä on nyt ollu sellanen hyvien asioiden putki jonkun aikaa ja mua pelottaa jo nyt että mitä on vastassa. Rahaa tulee tässä kuussa ovista ja ikkunoista (no ei nyt sentään mutta vähän enemmän mihin oon tottunut) mutta se toki korjaantuu taas ens kuussa kun tässä kuussa sain takautuvia summia.

Vanha koulukaveri ala-asteajoilta ilmotteli Facebookissa että sillä on Viikkarin risteilylahjakortti, että kuka haluaa ja mähän halusin. Ihan ilmanen risteily tulossa siis rakkaan ystävän kanssa, toki sitten syömisiin ja juomisiin ja ostamisiin menee rahaa mutta iso helpotus on se että itse matka on ilmainen. 19.päivä lähetään ja 21.päivä tullaan takasin. Kivaa pikku irtaantumista.

Mulla on jääny noi pääasiat vähän jumitukseen, kun en sitte löytäny sitä psykiatria jotta olisin voinu mennä sinne poliklinikalle että ne tekee sen arvion millasta psykoterapiaa tarviin. Iskäpappa sitten bongasi paikallislehdestä, että ihan täällä meidän omassa kunnassa järjestetään mielenterveysseuran vapaaehtoistyöläisten voimalla mielenterveyskuntoutujille toimintaa sellaisessa paikassa kuin Katinkontti. On masennusryhmiä ja askartelua ja kuvataideryhmiä. Siellä ei saa varsinaista terapiaa mutta vertaistuen on todistetusti huomattu olevan isompi apu kuin itse terapian. Mun psyk. hoitaja jonka kanssa olen viime kesästä asti käynyt juttelemassa, ei maininnut mulle tällaisesta paikasta sanallakaan vaan ilmaisi että ainut mahdollisuus on se että itse etsin psykiatrin ja vasta sen jälkeen pääsen sinne poliklinikalle arviointiin ja maksan itseni kipeäksi haastatteluista psykiatrikandidaattien kanssa. Ei kiitos, mieluummin menen tänne Katinkonttiin kaltaisteni seuraan viettämään aikaa, sain sieltä niin sydäntälämmittävän vastauksen mailiinkin, että olo on tervetullut.

Oon tässä vähän nyt tehnyt hankintoja jotta saisin tästä kämpästä kodinomaisemman ja jotenkin oman näköisen, valkoset seinät on niin steriilit ja ällöttävät. Ostin kehyksiä ja siirsin yöpöytänä pitämäni pöydän eteiseen, sinne tyrkkään kaikki tärkeet paperit ja päällä säilytän avaimia ja lompakkoa. Ne kun on aina kadoksissa silloin kun on jonnekin lähdössä. Vielä pitäisi kivat verhot löytää olkkariin ja kaikenlaista muuta mutta pikkuhiljaa hyvä tulee.