Pienen kirjoittelutauon jälkeen olen palannut. Tänään tunnen taas itseni enemmän eläväksi kuin vielä eilen.

Olin ystävän mukana koiranäyttelyreissulla Virossa. Lähdettiin perjantaina ja tultiin maanantaina. Joka aamu herätys kello 6.00 ja sitten koirat ja kamat autoon ja ajo näyttelypaikalle, takas autoon ja mökille. Tää toistettiin aikasta monena päivänä.

Oltiin Rakveresta, jossa se näyttely oli, noin 40 kilsaa jonnekin päin Lääne-Virua Nelijärve Puhkekeskus- paikassa yötä. Siellä oli hostelleja ja sitten noita hirsimökkejä jossa me oltiin. Ystin sanoin, ihan ku jostain Twin Peaksista se paikka ja ne mökit, kattokaa vaikka ite! Yks yö maksoi yheltä hengeltä 15e.

       

        

Kuvat nappasin niiden kotisivuilta.

Oikein suoraan sanottuna vitutti tulla maanantaina takasin tänne. Virossa on niin sairaan halpaa ja helppoa kun sinnekin on ne eurot tulleet; ostin hiusvärin 2,50e, alkkareita kauheen kasan á 60cnt ja Hesessä kun syötiin niin Mega-ateria oli 4 euroa puhumattakaan kaikesta muusta...

Täällä Suomessa on kyllä niin tajuttomat riistohinnat ettei mitään järkeä. Äiti tuli tänään kyläilemään kun lumet on sulaneet niin pääsee sairaan makeella sähkömopollaan körötellen ja juteltiin tossa puolitosissaan että jos muuttaiskin Viroon. Kattelin sitten ihan piruuttani niitä asuntoja siellä, niin justiin siellä Rakveressä oli kalustettu kolmio 150e kuussa. Hiukan alko houkuttelemaan. Ei sieltä oo kun se kahen tunnin matka Helsinkiin, että sama melkeen ku lähtis jonneki vähän kauemmas täällä omassa maassa kavereille kylään. Tosin siellä se luonto ei ole yhtä puhdas ja joka puolella on aika ränsistynyttä.

Oishan se vaikka kiva asustella siellä kesät ja tulla sitte takasin tänne. Noinniinkuin aluksi. Täytyypi jättää muhimaan korvan taakse tuo ajatus.

Nyt sitte vietellään rauhaisaa kotoaikaa ja 4 viikon päästä lähdemme uudelleen reissuun tämän ystävän kanssa ja silloin on suuntana Liettua ja Latvia. Aika jännittävä olo jo nyt, en oo koskaan ennen ollut noissa paikoissa. Mielenkiintoista päästä katselemaan naapureiden naapuriinkin, vaikka tokihan sitä kauemmaskin mielellään lähtis. Raha on vaan hiukkasen esteenä. Ehkäpä vielä joskus.

Tulevaisuuden suunnitelmiakin aiotaan hiukan alkaa raottelemaan, kun pistän menemään ammatillisen kuntoutuksen hakemuksen ja kuntoutuskartoitushakemuksen Kelaan. Sitte pitäs alkaa kattelemaan et mihin pääsis Kelan kautta opiskelemaan ja mielellään jotaki semmosta joka ees pikkusen kiinnostais. Mukavia, jännittäviä ja odottavia aikoja pitkälle kesään, edessä on myös kelohonkamökkireissu Rovaniemelle keskellä kesäkuuta. Elämä hymyilee, mutta hymyilkööt!