Onpas ollut pitkä tauko kirjottelussa, mutta kun ei oikein tapahdu mitään, niin ei sitten jaksa ihan joka päivä ilmoittaa että nyt taisin käydä kakalla.

Tapahtuipa mulle kummiski sellasta että vanhan ystävän kanssa lähdettiin viikoksi mökille Vikajärvelle, joka on n. 40 kilometriä Rovaniemeltä erämaahan.

Mökki oli todellakin erämaassa, 20 kilometriä pelkkää hiekkatietä syrjäiseen paikkaan. Mökki oli kummiskin yllättävän uudenaikainen, saunarakennus ja muut oli ihan rempattu, ainoa mitä ei ollut oli juokseva vesi mutta eipä sen kanssa ollut yhtikäs mitään ongelmia. Puuceekin oli sellainen modernimpi umpinainen versio, ettei tarvinnut pelätä hämähäkkien kiipeävän pyllyä pitkin. Järvi oli ihan muutaman metrin päässä ja hiekkapohjainen ranta oli mukava. Nähtiin pari kertaa porolaumakin, joka jolkotteli sitä hiekkatietä.

Ainoa surkujuttu koko viikossa oli se että satoi kaatamalla valehtelematta ihan putkeen 6 päivää. Yhtenä päivänä ei tullut vettä ja se oli se päivä kun me lähdettiin sieltä pois. Ihanaa oli olla siellä silti, ei mitään muita ääniä kuin järven liplatus, tuuli ja lintujen laulu. Ois se oma mökki vaan niin ihana juttu.

Sit kun sieltä lähdettiin, vietin vielä viikon ystävän luona Kokemäellä, en katsokaas malttanut palata kotiin ihan vielä ja kissatkin on hyvässä hoidossa mummulassa. Tänään sitten maltoin, pääsin kyydillä Vihtiin asti kun ystävä ajoi Tuusulaan koiranäyttelyyn. Saipa sieltä taas mielettömän hyviä tuloksia! Onnea!

Nyt on sitten taas sellainen olo, että mitäs seuraavaksi? Raha-asiatkin sain vihdoin hoitoon, kuntoutustuki on myönnetty toukokuuhun 2012. Kait sitä pitäisi taas vähän hengähtää, ens kuussa lupauduin taas mökkeilemään viikonlopun verran Joensuussa. Ehkä pitäis jossain vaiheessa opetella sanomaan ei? Mutta toisaalta, mulla taitaa olla aina sellainen miksi ei?-asenne enemmänkin. Mut on aina niin helppo houkutella kaikkeen.

En ihan kauheesti ottanu mitään kuvia, muuta kuin niitä tyypillisiä "tässä on järvi", tai "tässä on mökki"- kuvia. Eiköhän jokaikinen suomalainen ole ainakin kerran sellaisen elämässään nähnyt, mutta tässäpä nyt jotakii kummiskin.

                          

Tämmöseksi sitä sitten tulee kun viettää viikon ihan erämaassa.