Jasso.

Elämä on hieman mullistellut tässä viime aikoina. Käytiin Möllikän ja yhden toisen tyttelin kanssa Lintsillä ja kun lähdettiin pois, eräs tyttö/nainen tuli sanomaan että hänen oli aivan pakko tulla sanomaan, että olen tosi tyylikkään näköinen tassuni kanssa ja rohkea kun uskallan antaa sen näkyä. Kehuja sateli niin kovaan tahtiin, että Haihattelija meni hieman puihin eikä osannut muuta kuin hymyillä tyhmästi ja kiittää. Tuollaiset hetket elämässä pysäyttää hieman ja sitä uskoo taas hetken aikaa ihmisten hyvyyteen. Se oli jotenkin niin vilpittömän innoissaan.

Sen lisäksi että käytiin Lintsillä olen saanut elämääni miehen joka on niin poikkeuksellinen kaikin tavoin, että vähän nipistelen itseäni päivittäin uskoakseni sen. Kyllä, niin on nyt tässä käynyt että Haihattelija on myöskin ihastunut.

Hän ei ole sellainen ihan tyypillinen ihminen joita mahtuu 15 tusinaan, vaan hyvinkin erilainen. Hyvällä tavalla erilainen. Katsotaan miten tässä mahtaa käydä, hyvin toivottavasti.

Sain vihdoin ja viimein kuukausien pähkäilyjen jälkeen ensimmäisen hartsinukkeni. Se löytyi käytettynä Hartsinukkeharrastajien foorumilta ja Möllikkä oli oikea enkeli kun sen sieltä mulle hankki. Se on kaunis ja komea, hörökorvainen ja isonenäinen söpöistys.  Seuraava prosessi on hankkia sille kasvot ja hiukset ja sitten alkaa tyylin rakentaminen. Musta kun on kyse, tyyli tulee olemaan glamrock-henkinen. Kuinkas muutenkaan? Sitten se nälkä tietenkin kasvaa syödessä ja olen jo katsellut Petjalle pikkusiskoa. Ehkä vielä joku päivä.

Elämä hymyilee tällä hetkellä kaikin tavoin, on levollinen ja rauhallinen olo pitkästä aikaa tuolla sisuskaluissa. Kunpa se kestäisi.

Piirtämäänkin innostuin taas pitkästä aikaa...