Mulla on jäänyt tää bloggaaminen ihan kokonaan näköjään, mutta täällä mä vielä olen, elän ja hengitän. Onnellisena kuin pieni possu jonka saparo on kääntynyt kiemuralle.

Elämä on noin muutoin aika samaa kaavaa päivästä toiseen, ei kummempaa touhua, tekoa tai puuhaa. Ehkä se alkaaki jo hieman tökkiä. Mun pitäis olla yhteydessä nyt Kelaan niistä kuntoutuskartotuksista sun muista koska aika kuluu ja saikkua on enää ens kuun toukokuun loppuun asti. Jotenki nää kuukaudet vaan lipuu toistensa ohi. Oon miettinyt että aikuisena aika tosiaankin kulkee paljon nopeammin kuin lapsena, mistähän se johtuu? Onkohan kukaan tieteellisiä kokeita tehnyt asian tiimoilta että miksi näin on?

Rakkauselämä kukoistaa, kuin ensimmäinen aamunkoitto. En ees viitti hehkuttaa siitä koska kaikki kyllästyis alta aikayksikön, mutta musta tuntuu että tää on nyt SE oikea ihminen mulle. Reilu kuukausihan tässä on vasta tapailtu mutta tunteet on vahvemmat kuin koskaan ennen ja vastarakkauskin on havaittavissa.

Pidetään peukkuja vaan.

Mä nautin siitäkin että ilmat on viilenneet, vaikka ilmeisesti sateisesta ja synkästä ilmasta johtuen mua on alkanut väsyttämään ihan tolkuttomasti. Koko päivän läpi jatkuva väsymys on aika jännä fiilis ja tuntuu että vois nukkua koko ajan. Silti on ihanaa kun luonto saa eri värejä ja ilma on raikas, saa taas reippaasti nauttia ennen ensi kesän helteitä.