.Aamupäivällä heräsin Murun soittoon, enpä taida tietää mahtavampaa tapaa tähän elämäntilanteeseen herätä <3 On niin uskomattoman hieno fiilis, kun on sellainen suhde jossa molemminpuolinen huomioonottaminen toimii niin täydellisesti ja luonnollisesti. Ei tartte epäillä jatkuvasti toisen motiiveja, tunteita ja tarkoitusperiä. On olo, että mua arvostetaan ja mä arvostan.

Onneksi soitto tuli, koska muutoin olisin nukkunut ihan varmaan pidempäänkin. Jotenkin kun sitä aamulla havahtuu hereille ja huomaa että on ihan hämärää, sitä ajattelee ettei kello voi olla vielä paljoa. Mutta se hämärä nyt vallitseekin 24/7. Lumi sais kyllä jo tulla!

Kävin moikkaamassa taas porukoitakin, kävin eilenkin. Mukava tallustella tuolla ja molemmilla kerroilla tallustin ilman kävelykeppiä. Repikääs siitä! Selän lihakset huutaa amputoidun jalan puolelta hoosiannaa mutta liikunta on varmasti tähän paras keino. Liikaa ei tietty viitti, mutta tää on hyvä. Joskushan tosta henkireiästä on luovuttava.

Tänään pitäis vähän taas huushollata jos sitä malttaa, huomenna viimeistään. Ihanaa kun on tällänen superkodinhengetär!

Huomatkaa sarkasmi.

Tein hartsinukelle villasukat ku en osaa tehä ihmiskoossa, nää oli helpot!