Sataa, sataa ropisee... Tai lotisee. Just kun oot saanut takin kuivaksi edelliseltä reissulta ja taas pitää lähteä kastelemaan itsensä. Puhumattakaan housunlahkeista joihin tarttuu kaikki mahdollinen rapa ja ne suurinpiirtein tippuu päältä, ku märkyys painaa niitä alaspäin.

No en valita sen kummemmin, ei sade ole mulle mikään juttu kunhan ei ole liukasta. Ihan hyvä näin, kaikenlaiset suojavarusteet on keksitty.

Oli aikas tapahtumarikas viikonloppu; miehen sisko, sen mies ja suloisin pikku-ukko kävi kylässä ja sain Islannista tuotua villalankaa vaikka kuinka paljon, olin aivan onnessani. Niistä tekee vaikka mitä. Ihana lampaanrasvan tuoksukin niissä on. Pitäkää vaan outona mutta musta se tuoksu on tosi ihana!

Sit käytiin vilkasemassa yhtä kaksiota. Se ois tosi oivalla paikalla, ekassa kerroksessa, sisäpihalla niin että lähellä kulkevan ratikan äänet ei kuuluneet sinne ja vuokrakin ois kahdelle maksavalle ihan kohtuullinen. Mies maksaa yksiöstään nyt melkein yhtä paljon mitä se kaksion vuokra on. Siellä kävi aikamoinen trafiikki et katotaan nyt miten käy. Jos ei nyt natsaa niin natsaa sitten joskus myöhemmin. Mukava tietää että sellainen mahdollisuus on olemassa että samaa tönöä asustetaan jossain vaiheessa.

Huomenna ois synttärit ja mun piti mennä ostamaan kakkutarpeet, mut sit mä muistin että eihän mulla oo sitä kakkuvuokaakaan ku se oli viime vuonna vaan lainassa enkä tänään jaksa sitä hakea.

Olkoot, ei sitä aina tartte sitä kakkuakaan, onnentoivotus riittää. Tai sit käyn hakemassa kaupasta Frodingen prinsessa-pakastekakun.