Kyl on taas NIIIIIN ankee joulukuun keli ettei mitään rajaa... Toivottavasti lunta tulis edes jouluksi niin olis edes vähän fiilistä. Tai no ohan sitä fiilistä enemmän ku viime vuonna tähän aikaan johtuen varmaan siitä, että mukana on tuo italialaiseksi lapatossuksikin itseään joskus väsyksissä tituleeraava tyyppinen. Tähän paljon sydämiä. Viime joulu meni myöskin jokseenkin enimmäkseen pyörätuolissa.

Odotan jouluaattoa, kuin lapsi jouluaattoa ja jouluaaton iltaa. Jouluruuat saa mun sydämen aina läpättämään yhtä paljon ja vaikka niihin heti ekan päivän jälkeen kyllästyykin, ne maistuu silti vuoden odottelun jälkeen maailman parhaimmalta. Ja joulupäivänä on saatava aamulla riisipuuroa.

Yhtään en ole lahjoja edelleenkään ostanut, saa nähdä miten tiukille menee ja mitä hankin ja kelle, jos hankin. Tälleen luontouskovaisena jos niinkin radikaalia nimitystä voi käyttää, voisin vaan vakaumuksellisesti heittää parit veisut ja sulkea sanomalehtiin kuusenoksia paperinarulla. Eikö olis hieno lahja? Niitähän vois sitten ripustella pitkin ja poikin tuoksumaan.

Viikonloppu meni jokseenkin aika väsyneissä tunnelmissa molemmilla. Silti niin mukavasti ja leppoisasti. Eipä me taidettu muuta tehdä ku ruokaa.

Niin ja kävin mä kirjastosta tulostamassa hakupaperit Helsky ry:n aikuisten käsityökouluun joka on nelivuotinen joka toinen lauantai käytävä opinahjo. Syksyllä 2012 alkais tuo, mua kyllä aika paljon kiinnostais. 12 valitaan mutta ainoa haittapuoli tuossa on se, että siitä ei saa itselleen mitään ammattinimikettä. Valmiudet tosin antaa vaikka mihin, kyllähän siinä neljässä vuodessa ehtii jos jonkilaiseksi proksi tulla. Ehkä laitan paperit sisään. Parempi sekin kuin istua takalisto homeessa kotosalla, etenkin kun ollaan alettu miettimään joskos sitä keräis ens vuonna kimpsut ja kampsut yhteen ja asuttais samaa tönöä. We shall see.