Hopsansaa!

Proteesimestari kävi vierailulla ja toi mukanaan vihdoinkin sen silikonitupen. Se on yllättävän vaikea pukea päälle, mutta kyllä siihen pian saa sen tuntuman ja päälle rullaaminen sujuu hyvin. Ihonsiirrekohta ei ihan hirveesti kauheesti vielä tykännyt, se alkoi juilimaan mutta muutenhan se ei tuntunut päällä miltään.

Tänään sitä pidettiin 10 minuuttia ja huomenna 20 jne. ja kahden viikon kuluttua sitä on pidetty jo 2 tuntia kaks kertaa päivässä jos oikein nyt muistan. Erään naisen kanssa jutellessani sanoi että tupesta saattaa tulla voimakkaita ihoreaktioita, toivottavasti ei hirveästi alkaisi oireilemaan, on herkkä iho muutenkin ja huono verenkierto jaloissa, niin kestää sitten parantua.

Proteesimestari näki, että kahden viikon kuluttua olisi ehkä aika alkaa valmistaa proteesia. Mullehan se sopii, voisin mielelläni skipata nää aikaa vievät hoidot ja pompata suoraan proteesin kanssa kirmaamaan laitumilla mutta kun se ei mene ihan niin... Täytyy asennoitua että se vie aikaa ja mitä enemmän harjottelee ja on voimakas tahto, sen paremmin asiat tietysti hoituu.

Ihanaa nyt kuitenkin että asiat etenee ja mä pääsen huomenna sinne kuntoutusosastolle, mulla on aika pahaa virheasentoa seisoessa. Siellä on sitten peilit sun muut josta näkee että miten sitä oikein seisoo.

"Aikansa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin".