Tulinpas blogivierotusoireiden pahennuttua porukoille päivittämään kuulumisia. Mitään maailmoja mullistavia juttuja ei oo tapahtunut, elellään niinkuin ennenkin. Tietty sitä mun tyypillistä tuuria on ollu asioissa jotka pitäisi normaalisti sujua ilman sen kummempia vastoinkäymisiä.

Torstaina lähdin lähikaupasta ostamaan kissanruokaa ja koska proteesin kanssa en oo kovin pitkiä matkoja vielä tehnyt, ajattelin varmuuden vuoksi tilata taksin. Matkaa on varmaan joku puoli kilsaa, mutta kuitenkin.

Oottelin siinä sitte tunnin ja soitin kaks kertaa, kun takseja tänne meille Masalaan on jostain syystä ihan tajuttoman vaikee saada, suurin osa tulee Espoon puolelta vaikka Kirkkonummea Masala on, lähempänä taitaa kummiski Espoota olla ku Kirkkonummea.

Luulin, että toi Lähitaksipalvelu ois normitaksipalvelua sutjakkaampaa koska asiakkaina on invalidit ja vanhukset. Luulo ei taaskaan ollu tiedon väärti ja yli tunnin odottelun jälkeen pääsin kauppaan. Tein ostokset ja soitin uuden taksin koska edellinen ei jäänyt odottelemaan. Odotin ja soitin uudelleen. Taas odotin ja jouduin soittamaan viidennen kerran sinä päivänä jotta saisin sen taksin tulemaan. Odotin taas reilun tunnin.

Taksia ei vaan kuulu joten tuli sitten todistetuksi se, että kyllä sillä proteesilla jo kehtaa pidempiäki matkoja kävellä. Kuka olis korvannu jos jalkaan olis tullu vaurioita sen takia että mä en saanu taksia ja jouduin kävelemään kotiin. Tai mitä jos oisin liukastunu ja kaatunu? Tai mitä jos en olis voinu odottaa kaupan sisätiloissa kun pakkanen paukkuu siinä -20 alapuolella?

Tarkoitus on ottaa vammaispalveluun yhteyttä ja kertoa tapahtuneesta, ne kun ton taksikorttipalvelun ihmisille järjestää. Eipä ne sieltä tietenkään varmaan mitään voi tehdä, jos autoja ei kerran vaan ole, että jossain muualla pitää sitten tapahtua parannusta.

Ellillekin maistuu taas vaihteeksi ruoka, hyvä näin koska oli taas sen näkönen, että ois voinu asua keskitysleirillä lemmikkinä. Nyt on pikkasen paksumpi taas.

Oon liikkunu nyt enemmän ulkosalla ja hyvää tekee kyllä. Proteesijalan puoleiset selkä/lannelihakset huutaa tosin hoosiannaa joka askeleella mutta kyllä ne siitä vetreytyy kun kävelee, istuinhan mä taas kolmatta kuukautta pyörätuolissa et ei sinänsä ihme.

Nautin nyt näistä aurinkoisista pakkaspäivistä sillä ens viikolla voi tulla taas kunnon loskapaskakelit. Sit ei ulos mennäkään ilman luistimia.