Huhheijaa. Kotona taas parin päivän reissun jälkeen. Tällä kertaa reissu ei vienyt sentään mihinkään sairaalaan viittaavaankaan paikkaan vaan Helsinkiin ystävän luokse. Tarkotus oli ensin perjantaina reffata että lähdetään käymään Suomenlinnassa kun siellä on uimaranta ja ystävän teki mieli uimaan. Saimme kuitenkin päähämme lähteä jo torstaina illalla Lintsille.

Idea osottautui vallan mainioksi vaikka vähän aikaa ripottelikin vettä. Nimittäin se tarkotti sitä että porukkaa ei ollut liikaa, eikä mihinkään laitteeseen tarvinnut jonottaa. Ihan niihin hurjimpiin mua ei saanut, mutta käytiin läpi Kahvikupit, Karuselli, Pikajuna (oli aika hurja tällai vuoristoratailettomalle ihmiselle mutta hauska) Lohikäärme ja Mustekala, käytiin me sitten 4D teatterissa ja kummitusjunassakin, mutta ne oli siis aivan tajuttoman surkeita. En tiedä ketä se kummitusjuna edes pelottaa enää tänä päivänä. Todettiin että ne lastenlaitteetkin oli suht hurjia, alkaa siis vissiin ikä painaa!

Perjantaina aamupäivästä lähdettiin sit sinne Suomenlinnaan, käytiin ensin vähän Kauppatorilla pyörimässä ja ostettiin poronsarvista tehdyt uniikkikorut, ihanat!

Suomenlinnassa sai käppäillä aika pitkälle ennenkuin löydettiin se uimaranta, mutta oli se kyllä sen arvoista, hyvin jaksoin eikä jalkaan sen kummemmin tullut mitään tuntemuksia. Möllikkä kävi uimassa ja mä nautin auringosta siellä kalliolla vaikkei noiden lääkkeiden kanssa pahemmin auringossa saa olla. Niska hieman paloi ja sain kaulan ympärille rinkulan, mutta muuten ei arska sit oikein tarttunukaan. Ihme homma kyllä sekin, että vaikka sitä kuinka yrittäis palvoa sitä arskaa niin ei se tarraa meikäläiseen, eli mieluummin oon sitte kalkkilaivan kapteeni kun kärvennän ihooni syöpää. Takasin tullessa meinas vähän jalka kipuilla mutta löydettiin paljon nopeampi reitti joten ei ollut hätää. Illemmalla Möllikän ystäviä saapui katsomaan elokuvaa ja lähdettiin sitten vielä iltauinnille Munkan rantaan. Hyttysiä oli ainakin jos ei muuta, kun siinä penkillä istuksi.

Tulin tänään kotiin vähän ennen kahdeksaa ja Muru tuli sitten käymään. On ollut tässä taas vähän epävarmat ajat tästä suhteesta, olen jo melkein eron partaalla mutta Muru sai taas kerran puheillaan vakuutettua että asiat muuttuu. Sillä on nyt kesän aikaan niin paljon töitä, että se tekee kolmen muun kesälomalaisenkin työt. Se tarkoittaa taas sitä että se tekee viikonloputkin töitä, joka tarkoittaa sitten sitä ettei me nähdä, koska asutaan sen verran kaukana toisistamme ettei ihan päivittäin voida nähdä. Paitsi että sen työpaikalle ajaa tästä mun luota n. 15 minuuttia. Noh, sanoin että mua vituttaa tämä tilanne aivan suunnattomasti, mutta Muru sanoi ettei kannata murehtia nyt yhtään, kun se on aivan turhaa. Olen tässä viime ajat ajatellut ettei sitä suuremmin näytä edes haittaavan se ettei me paljoa nähdä. Jutellaan mesessä päivittäin kuitenkin. Kai se on vaan sen tyylinen mies, että pitää aikalailla tunteet sisällään. Kaks kertaa olen nähnyt sen itkevän, silloin kun sen mummo kuoli ja silloin kun mun jalka oli amputoitu.

Joka tapauksessa pieni toivonkipinä tässä nyt taas syttyi, en tiedä kuinka kauan se jaksaa lepattaa mutta toivossahan on aina hyvä elää eikö.

Katsotaan nyt tämä kesä, että muuttuuko se tahti lomalaisten palaillessa töihin vai ei.

Joka tapauksessa on tosi hyvä fiilis nyt näistä parista päivästä, on hyvä mennä nukkumaan ja herätä taas rauhassa uuteen aamuun.