Talvifiilistelyt on nyt vanhan pohjan myötä mennyttä ja halusin vaihtaa pirteämpään, aika ihana eikö! En tiedä onko lääkitys kunnossa ja unirytmikin taas vaihteeksi kohillaan kun meinaa ihan hymyilyttää, vaikkei tässä mun tilanteessa kovin paljoa mitään hymyilemistä ees olis. Hyvä näin, aletaanko jo odottaa kevättä? Ei, mutta mikä ironia taas tässäkin; rakastan talvea ja lunta ja nyt kun sitä on tullut enemmän ku koskaan mun eliniän aikana, mä olen vankina sisätiloissa kun ei tällä pyörätuolilla pääse eteenpäin tuolla ulkona.

Kävin muuten vanhempien luona taksilla ja taksikuski sitten päätti, että hän ei pääse lumikinosten takia ihan oven eteen. Oletin sitten että se kuskaa mut sinne ovelle, koska tosiaan noilla ohuilla renkailla ei pääse eteen eikä taakse lumella.

Kuski vastaakin puhelimeen ja menee takaisin autoon ja siihen jäin. Onneksi isä oli kotona ja pääsi raahaamaan mut sisään, siihen olisin muuten jäänyt. En oikein ihan aina ymmärrä näitä taksikuskeja jotka nimenomaan vammaiskuskeja ovat, kuljettavat enimmäkseen vanhuksia ja invalideja.

Piti siitä sitten ihan soittaa tälle isännälle jonka renkinä tää tyyppi toimii, mutta en soittanut koska se kuski olisi kuitenkin osannut vedota siihen ja tähän. Mutta seuraavalla kerralla kun näin tapahtuu, mitä toivon tietenkin ettei tapahdu, ilmoitan kyllä. Siihen olisin voinu vaikka jäätyä paikalleni, sunnuntai-ilta eikä juuri kukaan liiku.