Ainiin, tää haaste...

Hmm.. Mikäköhän olis mun muistoista mieleisin? En osaa oikein sanoa tähänkään mitään. Mua varmaan vaivaa dementia.

Aina sillä hetkellä kun on siinä tilanteessa josta tulee myöhemmin muisto, ajattelee että tän hetken mä muistan ikuisesti. Kuitenkin niitä ikuisia muistojen hetkiä on niin paljon ettei ainakaan nyt tule yhtä sellaista mieleen.

Jotenkin Walesissa oli sellainen kotiolo, se paikka on sulanut ikuisiksi ajoiksi mun muistoihin paikkana jonne haluaisin vielä palata. Se oli jotenkin kummallinen tunne että jossain ulkomailla voi olla niin kotoisa fiilis ja sellainen olo, että tänne mä kuulun. Ehkä mä oon asunu siellä jossain entisessä elämässä.

Huomatkaa kuvassa oikealla Black Boy Restaurant - kyltti (ei onnistuis Suomessa).

                   

Täällä linnassa Prinssi Charlesista tuli Walesin prinssi.

                   

Portmeirion, jonkun utopia keskellä Walesia.