Mulla on ollu tänään jotenkin ihan sairaan huono päivä. Nostan miljoonan kilon hattuani kaikille niille ihmisille jotka elävät elämäänsä koko ajan pyörätuolissa istuen. Mä oon tähän rakkineeseen niin kyllästynyt että oon ollu koko päivän ihan raivoissani. Pienemmät etupyörät laittaa kaikki matot ruttuun ku ne pyörii ihan miten sattuu (olen ottanut nyt matot lattialta pois sen takia). Isommat pyörät kolahtelee joka hemmetin oven kulmaan koko ajan vaikka kuinka yrittäisi sihdata. Vessaan ja vessasta pois saa aina vänkslätä puoli tuntia että pääsee ulos.

Ulos, niin. En ole taas kahteen viikkoon käynyt ulkona. Mä alan tulla mökkihöperöksi. Mä kaipaisin nyt kavereita mutta eipä niitä täällä lähellä ole, kaikki asuu kaukana,elävät omaa elämää omine kiireineen.

Mun päivä koostuu siitä, että herään, syön, katon telkkaria ja menen nukkumaan. Mä en kyllä kovin kauaa enää kestä tätä, mutta onneks nyt sain proteesimestarin kiinni jotta proteesiasiat vois edes hiukan edetä..

Rupes ottaa päähän toi psykoterapeuttiasiakin. Yks laittoi eilen että sillä on tilaa, mutta Kela-korvaus koskee sillä vaan perheterapiaa. Voinko ottaa kissat mukaan, koska ne on mun perhettä? Toinen terapeutti sanoi ettei sillä ole tilaa. Muut eivät oo vielä vastanneet. Kiitos ja moi, en mä apua kaipaakaan.

Oon jotenki kauheen vihanen, ensimmäistä kertaa tällä ruljanssikerralla. 2 kuukautta siihen meniki ennenkuin multa paloi käämi. Osaan mä pitkäpinnanen olla, jos haluan. Ois ees joku jolle sais huutaa kurkku suorana.