Muhun on nyt vuosien jälkeen iskeny karmiva flunssa. Pari viikkoa sitten alko kurkkua kutittaa ja yskin yöt valvoen kuivaa yskää. Nyt se on kehittynyt limaiseksi röhkimiseksi ja sen lisäksi nenä on aivan tukossa, ei auta vaikka kuinka tursottaa paperirullittain räkää ulos. Ei tee oikein mitään mieli syödä, kun ei haistakaan mitään. Tälläsinä hetkinä huomaa kuinka tärkeä joku hajuaistiki on, ku ruoka ei tuntemuksena pelkästään oo minkäänlainen kokemus jos sitä ei haista.

Oon vaan nukkunu, pelannu ja syöny. Tää talvi ei oo oikeen mahdollistanu sitä että tällä pyörätuolilla pääsis ulos. Piakkoin pitäs saada se uus holkki että pääsen taas kävelemään. Kirurgi tosin sanoi maanantaina että se tynkä näyttää jääneen hieman löysäksi ja voi olla että joutuu leikkaamaan uudestaan. Että kiitos letuista taas... Mutta eihän sille sit mitään mahda.

Ellillä on taas vaihteeksi kiima, se on kyllä pakko leikata tammikuussa. Kauheeta kuunnella ku Arska hyppää selkään ja Elli rääkyy ku pistetty sika, onneks Arska ampuu tyhjillä!

Huomasin että Arska on jotenki muuttunu, ku aina ennen se on ollu aika jäyhä mies eikä osota kauheesti hellyyttä muutoin ku satunnaisesti aamulla ja se on ollu tosi laiska leikkimään. Nyt se intoutuu ite leikkimään pitkiksi ajoiksi ja tulee usein kiehnäämään syliin. Ihana muutos, en valita.

                     Ellin lempimesta, lämmin telkkarin takaosa.