En oo vähään aikaan päivitellyt blogiakaan kun tuntuu ettei elämässä tapahdu oikein mitään. Päivät lipuu toistensa jälkeen ja aikaa kuluu, mutta mitään ei tapahdu.

Kai tää on nyt tällainen vaihe vaan taas, ens kuussa ois tarkotus lähteä ystävän kanssa pikaristeilylle vähän karistamaan tylsyyden tomuja itsestämme. Kesällä sitä vielä jotenkin meni joka paikkaan ja teki asioita mutta pari viimeistä kuukautta  on vaan ollut. Elämä on tietenkin tylsyyntynyt myös sinkkuuden myötä, toisaalta se on tuonut taas sitä harmoniaa ja rauhaa. Ei tarvitse koko ajan olla murehtimassa toisesta.

Maanantaina täytyis taas yrittää saada jonohoitajaa kiinni, koska se mun luvattu leikkausjonoaika on jo ylittynyt. Olis kiva päästä siihen korjausleikkaukseen jotta voitaisiin suunnitella proteesiasioita eteenpäin, jotta ensi vuoden varalle voisi alkaa suunnittelemaan jotain. Tahdon jotain sellaista missä en stressaannu, en ahdistu ja masennu. Jotain kivaa.

Ens kuussa juhlistamme myös Kekriä, vuoden suurinta juhlaa. Lämmintä tunnelmaa ja luonnon antimien juhlistamista.

Aloitin taas myöskin neulomisen, kaulaliinaa tässä väkerrän, huolestuttavasti vaan alkaa näyttää siltä että lanka ei riitä! Sukkia alan tekemään kunhan avustaja ens viikolla tuo mulle lupaamansa kutimet. Ja kissat saavat ihan itsekasvatettua kissanminttua, aijai.