Tänään vietettiin äidin synttäreitä ja mun nimppareita, onnea meille! Sain nimpparilahjaksi kotiin viemisiä, kaksi karvaistakin karvaisempaa rakasta otusta.

Hyvin kotiutuivat ja nopeasti, ensin piti haistella koko kämppä läpi ja Elli ääneen ihmetteli että mikäs kumma tämä paikka on, mutta aika nopeasti sitten muakin alkoi jo rakastaa, änki syliin ja puski, ihan niinkuin emme olisi olleetkaan koskaan erossa. Ell taitaa tosin rakastaa vähän kaikkia.

Arska oli omaan tapaansa hieman coolimpi, kiersi ja haisteli muttei ollut yhtä jokapaikan höylä kuin Elli, katseli ympärilleen vähän sen näköisenä että oulrait. Jotain tuttuakin on jäänyt jäljelle, vanhemmilta siirtyi mulle rottinkinen hylly jonka päällä kissit tykkäävät nukkua, sinne he kampesivat itsensä toistensa viereen, sen jälkeen kun olivat kynsineet maton ja piehtaroineet siinä. Nyt ei käy kelleen epäselväksi kenen se matto on, hehheh!

Ruokakin maistui ja leikittykin on, aikamoinen tantereen töminä se on, kun nämä kaksi jahtaavat toisiaan takaa. Mutta maailman ihaninta että he ovat takaisin, en tunne oloani enää vajaaksi.

Kuulenkin taas jo Arskan miehekästä purinaa.

Tuhannet kiitokset äidille ja isälle että olette pitäneet niin hyvää huolta kullannupuista, se on ollut korvaamatonta.