Eka KUNNON suudelma taidettiin vaihtaa ensimmäisen kunnon poikaystävän kanssa kun olin 18. Sami oli vuoden vanhempi ja muutimme yhteen n. vuoden yhdessäolon jälkeen.

Muutin Lahteen jossa Sami asui, (itse asuin silloin Forssassa) enkä tuntenut sieltä ketään. Kuitenkin ihanan valloittavan luonteeni vuoksi tutustuin Mannerheimin Lastensuojeluliiton iltapäiväkerhossa työskennellessä kahteen rakkaimmista ystävistäni. Lahdesta muodostui mulle jotenkin muutenkin tosi rakas paikka, asuin siellä muutaman vuoden. Erottiin Samin kanssa parin vuoden seukkailun jälkeen, mutta jäin kuitenkin Lahteen.

Samikin on ollut se kaikkein rakkain kaikista rakkaista joita tähän mennessä on tullut rakastettua, niin se taitaa usein olla että se ensimmäinen suuri rakkaus jää siksi ainoaksi oikeaksi rakkaudeksi eikä sellaista enää koskaan koe.

Sinänsä harmillista.

Siinä me tönötettiin yli 10 vuotta sitten ja muistan tonkin hetken kuin eilisen.